untitled-11-1

Mikä on kun ei onnistu?

Otsikon kysymys voisi hyvin kohdistua moneenkin asiaan elämässä, mutta tällä kertaa – ja nimenomaan juuri tänään – siteeraan sillä tämän päivän Aamulehden Ihmiset- osan etusivun jutun otsikkoa. Ilman sen kummempaa itseni vähättelyä, voisin hyvinkin yhden blogin verran luetella asioita jotka eivät ole menneet touhuissani ihan tuubiin. Voi olla että sen jaksaisitte paremmin lukea, mutta enpä luettele. Sen sijaan nyt seuraa tylsähköä ajatuksenvirtaa elämänmuutoksesta. Joka on kesken. Onneksi se on aika pahasti kesken – se kun päättyy vasta hautaan. 

untitled-29-1

Lähes päivittäin saan keskustella kanssaihmisten kanssa aiheesta elämäntaparemontti. Että milloinkahan se mahtaa herralla loppua? Tai että onko sitä enää pakko ottaa niin vakavasti  – painohan on jo pudonnut? Eikö nyt voisi jo vähän relata? Nauttia elämästä ja jatkaa aiempien harrastusten ja tapojen parissa, kaksikymmentä kiloa kevyempänä. Saisi jonkin aikaa taas mässäillä ihan rauhassa ennen kuin mässäily taas näkyy.

Ei voi. Pitää olla tiukkana. Ja nauttia silti joka hetkestä.

Aamulehden juttu käsitteli juurikin uudessa painossa pysymistä, ja uusissa tavoissa pysymistä, ja sen vaikeutta. Laihduttaminenhan on helppoa, kun motivaatio pysyy usein helpostikin yllä vaa’an ja peilin avulla – uuden minän kuoriutuminen voipakettikerrosten alta saa kenet tahansa jatkamaan. Mutta entä sen jälkeen? No,yksinkertaista. Luotan täysin siihen että sopivat haasteet ilmaantuvat edellisten sopivien täytyttyä. Juu, lukekaa tämä kirjoitus minulle kun taas painan yli sata kiloa, niin nauretaan yhdessä vedet – tai siis minä kyyneleet – silmissä. Kun on taas kolesteroli ja veren sokeri koholla, ja verenpaine lääkkeistä huolimatta myös. Jep, nauretaan kunnolla. Mutta ennen sitä, aion keskittyä elämään muuttuneiden tapojeni kanssa. Ja kyllä, tiedän miltä kuulostan. Tylsimykseltä. En ole alkamassa kenenkään personal traineriksi, mutta tiedän kyllä miten juttu käytännössä hoidetaan. Tiätty. Tällainen itseriittoinen lupaus on kaikkien leikkiin ryhtyvien myös hyvä tehdä. Mielellään heti alkuun ja julkisesti.

Okei.  Omassa tursolalaisessa elämäntaparemontissa kiinnitetään huomiota vain siihen asiaan, tai niihin asioihin, jotka aiotaan pysyvästi muuttaa. Ei muihin. Mitään ei lähdetä ikään kuin kokeilemaan – varsinkaan mitään liian rankkaa ja haastavaa. ”Olisipa kiva jos jaksaisin jotenkin tehdä tätä mahdollisimman pitkään”. Tai ”voi kun tästä jossain vaiheessa alkaisin nauttiin”. Just. Ehkä huonoimmat lähtökohdat minkäänlaiselle muutokselle. Nimittäin et  tule jaksamaan liian rankkaa pitkään, etkä taatusti ala kuin ihmeen kaupalla nauttimaan. Jos haaste on liian suuri, ja odotat vain ikään kuin ihmeiden tapahtumista, remontti jää alun jälkeen takuulla kesken.

Valitse siis itsellesi sopiva liikuntamuoto. Sellainen, jota voit tehdä omaan tahtiin ja itseksesi. Ja jossa et tarvitse tekniikkaopetusta tai faciliteetteja. Ainakaan alkuun. Vähän ajan päästä tarvitset ohjaajaa ja saleja ym. sitten sitäkin enemmän, mutta alku on silloin jo takana ja motivaatio syntyy kehittymisestä ja tulevista tavoitteista, eikä tule sotketuksi aloittamisen viehätyksen kanssa – ovat kaksi ihan eri asiaa. Vaikka onkin totta, että vain ruokavaliota muuttamalla voit oikeasti laihtua – et pelkällä liikunnalla – pitää sinun silti aloittaa liikuntaharrastus. Jos on päättänyt laihtua, liikunnan vaikutus nimenomaan ruokavalion noudattamiseen on suuri. Jos itse en pääse hetkeen liikkumaan, jo rupeaa tekemään mieli sipsejä ja juustosuikeroita. Focus katoaa.

Sen sijaan, päätä esimerkiksi syödä joka aamu puuroa. Jos et jouda keittämään, syö Balanssia. Tai syö vaikka joutaisitkin. Tai päätä lopettaa vaalean viljan syönti kokonaan, ja kaikki leipäkin ainakin hetkeksi. Päätä ettet syö kuin tietyn verran herkkuja, tai vaikka vain tiettyä herkkua. Päätä että otat lounaspöydästä niin paljon kasviksia että täytyt jo niistä. Päätä ettet enää ajattele seisovaa pöytää oikeutenasi ja velvollisuutenasi ”syödä koko rahan edestä”. Vanha ravintoloitsijan vinkki, ota vaikka pino serviettejä taskuusi mikäli otit – uuden ruokavaliosi huomioiden – ns. liian vähän lihaa tai muuta kallista, olisihan samalla rahalla saanut ottaa paljon enemmän. Mutta älä missään nimessä lakkaa syömästä seisovasta pöydästä.

Päätä myös ettet lakkaa lähes kokonaan syömästä oikeaa ruokaa vain siksi, että se on mielestäsi helpompaa kuin hankala ”oikein” syöminen. Itse olen syönyt koko ajan vähintään yhtä paljon kuin ennen. Enkä laske kaloreita, välttelen vain turhia. Voisi kai sanoa että haluan nauttia jokaisesta kalorista. Tulen muuten kertomaan jatkossa painoni sekä mahdollisesti muitakin faktoja liittyen remonttini etenemiseen. Voitteko kuvitella mitään muuta niin mielenkiintoista? No joo, ainahan voitte katsella ikkunasta pihalle kun naapuri haahuilee parkkipaikalla ja metsästää pokemoneja. Tai haravoi nurmikkoa.

Kuten tiedämme, Suomi on täynnä mm. ahkeria ja hyväkuntoisia puulaaki-höntsäilijöitä eri lajeissa, joille hyvin maistuu olut ja makkara. Ja lonkero.  Mutta se on toinen juttu. Myös se on elämäntapa. On muistettava että kaikkien ei tarvitse tehdä samoja päätöksiä ruokavalionsa – tai elämäntapansa – suhteen kuin mitä itse teemme. Päätetään siis pitää omahyväisyytemme omana tietonamme. Pidetään huoli vain omista asioistamme ja ruokavalioistamme, eikä jaeta vinkkejä ympäriinsä.

Just. No ei tätä blogia kukaan kuitenkaan lue.

 

Vinkki 1. Kuvat alla. Etsi kevyitä herkkuja joista pidät. Itselleni mm. YOSA Sport Marjamix on sellainen. Tai Saarioisten Mustaherukka-Vispis. Siinä on itsessään hieman liikaa kaloreita, mutta rasvattomalla jogurtilla keventäminen tekee siitä – paitsi vielä varsin maukkaan – myös runsaan ja energiamäärältään sopivan. Ripottelen päälle pellavansiemenrouhetta ja kuivattuja marjoja. Oikeasti ripottelen, en vain koristellakseni kuvattavaa annosta. YOSA ja Balanssi-puurovinkkejä aiemmassa blogissa.

untitled-25-1untitled-20-1

Posted in Yleinen.