041016blogi

Oriveden Opisto. Ei Kangasalan, eikä Jämsän.

Orivedellä osoitettiin tällä viikolla mieltä. Legendaarista Oriveden Opistoa kuopataan ja sehän ei oriveteläisille käy. Kansallisomaisuutta. Vaikka en itse varsinaisesti asiaan mitenkään liitykään, koko hässäkkä – kuinka ollakaan – tuo paljon juttuja mieleen. Niistä jutuista tällä kertaa.  Olen muuten ollut ’kaikki nämä vuodet’ menossa Oriveden Opistoon opettelemaan kirjoittamista. Kaikkien lukijoideni iloksi. Huomaatte varmaan etten ole kerinnyt. Kuntoilu-uutisia malttamattomana odottaville kerrottakoon, että tulossa on. Joku päivä. 

 

Se että Oriveden Opiston toiminta loppuu Orivedellä on suuri sääli. Ymmärrän hyvin mielenosoittajia. Vaikea kuvitella että opiston kohta kokonaan tyhjenevät tilat täyttyisivät lähivuosina muista kuin ehkä pakolaisista, enkä usko oriveteläisten tätä erityisen innokkaasti odottavan. Tai ei voi tietää. Oriveden Opiston yhdistyminen Ahlmanin kanssa oli ihan hyvä idea – tai varmaankin pienimuotoinen pakko – mutta ei se saanut Ahlmankaan toimintaa sellaiselle tasolle että opisto olisi voinut järjellä perusteltuna Orivedellä jatkaa, näin ulkopuolisena – ja Kangasalta käsin – asiaa katsoen. Jotain piti tapahtua.

 

No, opisto siis muuttaa pian kokonaan Ahlmanin kampukselle Tampereelle, maalaisidylliin ydinkeskustan liepeille. Ahlman järjesti opistolla tiedotustilaisuuden kuluvalla viikolla, ja pihamaalla järjestettiin samaan aikaan mielenosoitus. En edes tiedä miten kävi, moniko orivetinen paikalle ilmaantui, mutta toivottavasti moni. Saan varmasti asiasta raportin. Tässä mielenosoituksessa mielensä osoittajat joutuivat kuitenkin itse ideoimaan ja piirtämään omat kylttinsä, Ahlman kun ei huomannut tehdä niitä heidän puolestaan. Niin kuin aikanaan tehtiin Särkänniemessä, kun delfinaariota vastaan eläinaktivistit mieltään osoittivat. Mutta toivottavasti mediaa oli runsaasti paikalla Oriveden Opistolla. Delfinaarion mielenosoituksessa kyllä oli.

 

Vuonna -85 Särkänniemen nyt jo eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja Olavi Joenpolvi käytti – taas kerran – tilaisuuden hyväkseen ja ilmoitti mielenosoittajille hoitavansa heidän käyttöönsä valmiit hienot kyltit ja bannerit, jotka Särkänniemen mainosmies suunnittelisi ja tekisi. Mielenosoittajien ei tarvinnut siten kuin ilmaantua paikalle ja hoitaa oma osuutensa. Yhteistyössä. Tällainen asian päälaelleen kääntäminen ja yhteistyön yllättävä osoittaminen voi viedä pahimman halun mielen osoittamiseen – ja niin veikin – ja sehän oli tietenkin yksi tarkoitus. Ja toiseksi, vaikka tulossa olevaan mielenosoitukseen voi sen kohde suhtautua monella tavalla, itseen kohdistuvan huomion markkinoinnillinen potentiaali osataan – tai uskalletaan – hyödyntää valitettavan harvoin. Niin kuin esimerkiksi Särkänniemessä osattiin. Joenpolvi jopa vinkkasi mielenosoittajaa työntämään delfinaarion avajaisten juhlapuhuja – Pekka Paavola muuten – delfiinien sekaan altaaseen. Järjestysmiehet eivät estelisi. Että näin.

 

Iso osa välttämättömästä ja kalliistakin tiedottamisesta – ”Uudistunut Oriveden Opisto muuttaa Tampereelle ja on osa Ahlmanin monipuolista ja laadukasta koulutustarjontaa” – voidaan hyvinkin hoitaa tällaista huomiota hyväksikäyttäen.  Saman huomion – siis mainosajan – saadakseen moni kilpaileva koulutuksentarjoaja joutuu käyttämään ison osan markkinointibudjetistaan omista muuttuneista yhteystiedoista ja lisääntyneestä koulutustarjonnasta kertoakseen. Lähtökohtaisestihan toimintojen yhdistäminen järkevyyden ja tehokkuuden nimissä ei ole mitenkään huonoa mainosta tai negatiivista julkisuutta. Se, miten tämä olisi voitu tehdä vihaisia ja surullisia oriveteläisiä kunnioittaen, onkin kokonaan toinen juttu. Itse konsultoisin – myös siinä – Olavi Joenpolvea, kun ei tullut sitä Oriveden Opiston näytelmäkirjoituksen kurssia käytyä. Tällainen viestintästrategia tosin vaatii toimiakseen runsaasti mediaa mielenosoitukseen – ei niinkään tiedotustilaisuuteen. Muutama opiston kirjoituskurssilainen – saati joutilas yrityksen omalta viestintäosastolta – muistilehtiön ja kameran kanssa ei ihan riitä.

 

Mutta joo, kävin Ahlmanilla pitkästä aikaa. Hieno on paikka ja kivoja ihmisiä. Aamulehti tiesi hetki sitten kertoa Ahlmanin pitkäaikaisen rehtorin tulleen siirretyksi sivuun, ja todellisilla syillä nettikommenteissa aika osuvastikin spekuloitiin. Ottamatta sen kummemmin kantaa näihin ”todellisiin syihin”, voin todeta tietäväni öö… poispotkitun rehtorin toimintatavat valitettavan hyvin – toiminhan sekä Ahlmanin Säätiön hallituksen jäsenenä että osana oppilaitoksen henkilökuntaa useiden vuosien ajan. Olisin – useiden aikalaisteni tavoin – suonut tämän nyt tapahtuneen ”sivuun siirron” nähneen päivänvalon jo tuolloin. Olisi säästynyt useita hyviä vuosia yhteenkuuluvuuden rakentamiselle, hajottamisen sijaan. Ja olisi tehty yksi perusteltu erottaminen, useiden perusteettomien erottamisien sijaan. Lopultahan hyvä aina voittaa, niin nytkin. En voi kuitenkaan olla surematta maahan läikkynyttä maitoa, hyvän voittoa kovin pitkään odotettaessa.

 

Life goes on. Oriveden Opisto pääsee hyvään kotiin, ja turhilta irtisanomisilta vältytään uudella Suur-Ahlmanilla. Edelleenkin. Se on tärkeää. Toiveenani esitän, että uudessa keväässään Ahlmanin Säätiö ja sen viisas hallitus keksii ratkaisun jolla Oriveden Opiston tyhjät tilat jälleen täytetään – yhteistyössä Oriveden kaupungin kanssa. Joka on – ta-daa – myös herännyt tähän päivään ja hetkeen. Hei, sehän on Oriveden Opisto.

 

 

 

 

 

Posted in Yleinen and tagged , , , , .